Etusivu

Keskustelutilaisuus: Kaikki lapset kukoistamaan 3.4.2017 klo 18

Helsinkiläisten päiväkotien vanhempainyhdistykset ja kaikki vanhemmat, Tervetuloa keskustelutilaisuuteen:

KAIKKI LAPSET KUKOISTAMAAN – VANHEMPIEN MUKANAOLO VAHVISTAA LAPSIA

Uusi varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelmat painottavat yh teistyötä päiväkotien ja perheiden kesken. Tilaisuuden tarkoituksena on koota kokemuksia ja näkemyksiä nykyisestä toiminnasta ja luoda katse tulevaisuuteen. Keskustelemme hyviksi koetuista tavoista ja toimintamalleista toteuttaa yhteistyötä päiväkotien ja perheiden kesken, onnistuneen yhteistyön vaikutuksista, yhteistyön menestystekijöistä ja haasteista, sekä siitä mikä on yhteistyön tulevaisuus ja millaiseksi haluaisimme sen kehittyvän. Toivomme tilaisuuteen erivanhempainyhdistyksiltä ja toimikunnilta lyhyitä puheenvuoroja omasta toiminnastaan.

Aika: Maanantaina 3.4.2017 klo 18:00
Paikka: Vironniemen päiväkoti, Rauhankatu 13 A, 00170 Helsinki
Ohjelma: Puheenvuoroja, speaker’s corner, keskustelua, lyhyitä video – ja kuvaesityksiä, kahvia ja virvokkeita
Järjestäjät: Helvary ry. (https://www.helvary.fi) ja
Vironniemen päiväkodin kannatusyhdistys ry.

Tilaisuus on osa Vironniemen päiväkodin kannatusyhdistyksen Suomi-100 hanketta ”Me yhdessä mahdollisuuksien maailmaan”.

Ilmoittautuminen osallistumisesta ja puheenvuoroista: https://goo.gl/forms/V0SHTRmTzBmBtEXm1

Lisätiedot: vironniemenkannatusyhdistys@gmail.com

Myös lapset ovat tervetulleita mukaan!

virtsupaiva
Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa” [varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016]

Virtsun eväät kantavat pitkälle

Kirjoitin tämän puheenvuoron alun alkaen Virtsussa 10.12.2015 järjestettyyn Virtsun aikuisten tapaamiseen, jossa pohdin sitä, miten Virtsun eväät kantavat koulumaailmassa. Sanna Ojajärvi / Kantsu

Lapsille tekee hyvää nähdä aikuiset saman asian äärellä. Aikuisille tekee hyvää nähdä lapset yhdessä ja yli totuttujen kaverirajojen. Aikuisille tekee hyvää tehdä arkisia asioita yhdessä. Yhteisö synnyttää luottamusta ja vastuuta yhteisistä asioista. Muun muassa nämä asiat on Virtsu meidän perheellemme opettanut. Kysyin aikoinaan 5-vuotiaaltamme, viihtyykö hän Virtsussa. ”Tietenkin, sehän on mun päiväKOTI.”

Virtsu ja sen ihmiset ovat edelleen koko perheellemme koti, jonne on aina hyvä palata ja jossa yhteislaulu raikaa yhdessäolon merkiksi. Arkemme pyörii kuitenkin enemmän jo toisaalla: lapsemme käy neljättä luokkaa Snellmann ala-asteella Punavuoressa.

Yhdessä tekemisen voima

Virtsun kauaskantoiset eväät liittyvät kahteen asiaan: yhdessä tekemiseen ja totuttujen roolirajojen – esimerkiksi aikuisen ja lapsen tai henkilökunnan ja vanhempien roolien – ylittämiseen. Oikeastaan Virtsun eväät voi tiivistää lauseeseen: totutut rajat ylittyvät yhdessä tekemällä. Virtsun eväät kantavat myös kouluarjessa, jossa ollaan matkalla kohti kohtaamisia, roolien venyttämisiä ja yhdessä tekemistä.

Aasinsillaksi Virtsun ja Snellun välille nousi lopulta ”Yhdessä olemme enemmän” — Snellmanin ala-asteen tunnuslause, joka muotoutui kolme vuotta sitten koko koulun yhteisessä vanhempainillassa. Lausetta olivat tahoillaan etukäteen pyöritelleet lapset, opettajat ja vanhemmat ja lopulta se painettiin jopa koulun t-paitaan. Yritän lyhyesti esimerkin avulla kuvata, miten lause ”yhdessä olemme enemmän” on Snellussa muuttunut pelkästä hokemasta askel askeleelta käytännön toiminnaksi. Virtsu on opettanut, että lähes kaikkien hyväksymä ajatus yhdessäolon positiivisista vaikutuksista tarvitsee säännöllisiä rakenteita ja toistuvia tekoja kääntyäkseen konkreettiseksi toiminnaksi.

”Ensimmäisen asteen yhteydestä” vuosittain toistuvaksi lapsenpainillaksi

Voin täysin rehellisesti todeta, että yksi Snelluun nykyisin vakiintunut yhteisöllinen toimintamuoto juontaa juurensa Virtsussa viettämiimme vuosiin. Lapsemme aloitti koulunkäyntinsä Snellussa syksyllä 2012. Virtsun käyneinä emme juurikaan tunteneet entuudestaan ekaluokkalaisten perheitä. Pohdimme kotona, että koulun toiminta ei luultavasti saata perheitä yhteen Virtsusta tutulla tavalla – toki oppisimme vähitellen tuntemaan lapsen uusien kavereiden perheitä, mutta missä tutustuisimme niihin perheisiin, joiden lapset eivät käy meillä. Tai opettajiin?

Virtsusta kumpuavalla yhteisöenergialla kokosimme pienen porukan ja ryhdyimme suunnittelemaan ekaluokkalaisten perheiden yhteistä illanviettoa. Balderin iltamien opeilla muodostimme ohjelma-, koristelu-, ruoka-, musiikki- ja viestintäryhmät. Lokakuun lopussa, eräänä arki-iltana järjestettyyn ”Ensimmäisen asteen yhteys” -tapahtumaan osallistuivat lähes kaikki Snellun ykkösten 36 perhettä (noin 70 vanhempaa, noin 70 lasta, 2 opettajaa lapsineen). Ohjelmassa oli hodarien syöntiä, pienryhmissä toteutettu salapoliisitehtävä lähikortteleissa, nyyttäripöytä ja disco. Ilta onnistui yli odotusten.

Koululta alkoi seuraavina viikkoina kantautua huhuja, että muutkin luokat olivat päättäneet järjestää yhteisiä illanviettoja esimerkiksi ruuanlaiton merkeissä. Opettajat kävivät kilvan kiittämässä meitä illan järjestäjiä. Koulun silloinen vararehtori ehdotti vuotuisen illanvieton järjestämistä kaikissa luokissa osana kodin ja koulun yhteistoimintaa.

Ensimmäisen asteen yhteys on sittemmin jatkunut opettajien koolle kutsumana lapsenpainiltana: Snellussa on ainakin tavoiteltu sitä, että jokainen luokka-aste kokoontuisi joka syksy yhteiseen illanviettoon. Muoto on vapaa: jotkut luokat ovat päätyneet aikuisia ja lapsia yhdistäviin pyöreän pöydän keskusteluihin, joissa nostetaan esiin koulussa ja perheissä sillä hetkellä tärkeitä kysymyksiä. Lopuksi syödään yhdessä nyyttäripöydistä. Jotkut ovat päätyneet tekemään ruokaa yhdessä tai viettämään vapaamuotoista discoiltaa perheiden kesken.

Tänä syksynä neljäsluokkalaisten perheet kutsuttiin ”neljännen asteen yhteyteen”, jossa totuttujen keskustelujen lisäksi lapset vetivät työpajoja perheille. Snellussa tuli ensimmäistä kertaa vähän Virtsumainen olo, kun tanssin cicapota lapsen luokkakaverin isän kanssa kahden neljäsluokkalaisen tytön vetämässä tanssipajassa. Tuntui jotakuinkin samalta kuin porkkanoiden pilkkominen lasten ja suoraan töistä rientäneiden aikuisten kanssa Virtsun soppaillassa aikoinaan.

Yhteisö ei synny itsestään

Tarinan ydin on se, että Virtsussa on vuosikymmenten ajan tehty sitä, mitä kouluissa nyt harjoitellaan. Yhdessä olemista ja yhdessä tekemistä, joka saa yhteisön tuntumaan omalta ja tärkeältä opettajille, vanhemmille ja lapsille. Kodin ja koulun lähentämistä. Yhdessä tekeminen antaa enemmän, kun uskalletaan ylittää ne perinteisimmät opettajan, vanhemman ja oppilaan roolit. Snellussa opettajat ovat alkaneet tutustua vanhempiin ja perheisiin ”ihmisinä” ja vanhemmat ja lapset ovat alkaneet tasaveroisina tuoda omaa osaamistaan kouluyhteisöön. Lapsenpainilta on vain yksi esimerkki yhdessä tekemisestä Snellussa. Usean vuoden ajan lauantaikoulupäivä on toteutettu PopUp-työpajojen merkeissä: päivän aikana lapset ja aikuiset järjestävät parikymmentä työpajaa, joihin kaikki voivat osallistua. Työpajojen sisältö on aina vetäjiensä näköinen.

”Yhdestä pakollisesta vanhempainillasta” on muutamassa vuodessa edetty jo pitkälle, kun lapsenpainillan ja PopUp-pajapäivän tyyppiset yhdessä tekemiset on saatu koulun rakenteisiin. Todella suuri askel otettiin, kun opettajat perheineen alkoivat muutama vuosi sitten osallistua vanhempainyhdistyksen kaikille snellulaisille tarkoitettuun perinteiseen kevätpiknikiin Koffin puistossa toukokuisena perjantai-iltana. Roolien venyttämisen ja yhdessä tekemisen tiellä on edelleen paljon tehtävää. Koti ja koulu eivät lähenny pelkästään sanoilla eikä yhteisö synny itsestään vaan sitä on koko ajan erilaisin teoin rakennettava. Yhdessä tekemiselle on varattava tilaa kalenterista ja aikaa elämästä. Kohtaamisille ja rajojen ylittämiselle on altistettava itsensä. Jotkut ovat aktiivisempia ja monella tavoin joustavampia kuin toiset – ja tämä koskee sekä perheitä että opettajia. Joskus täytyy vääntää rautalangasta, mitä ”yhdessä olemme enemmän” käytännössä tarkoittaa. Virtsun eväillä sen näkeminen on helppoa. Toteuttamiseen tarvitaan koko yhteisöä.

Aikuisten ja lasten yhteinen pedagoginen leikki Virtsussa

Marjut Virsu – Vironniemen entinen työntekijä ja Vironniemen pedagogiikan rakentajia

Hannes ja Helmi Hömyli.jpgMinulle tärkeitä asioita Vironniemessä olivat (ja ovat) aikuisten innostus ja lasten sekä aikuisten yhteinen pedagoginen leikki. Vironniemen runsauden sarvesta löytyisi loputtomiin asioita, joista puhua. Halusin kuitenkin kertoa em. kahdesta asiasta, sillä into saa asioita tapahtumaan ja yhteinen leikki on äärettömän harvinaista päivähoidon kentällä.

Virtsulainen teeman ympärille rakentuva toiminta mahdollistaa oppimisen. Teeman ympärille rakentuu alkusyksystä runko, joka täydentyy vuoden varrella. Kivi, ilma, aika, ympäristö -lukemattomia abstraktejakin teemoja, joissa riittää tutkittavaa. Aikuisten tehtävänä on miettiä, miten teemaa tutkitaan. Heidän vastuullaan on tuottaa laadukasta sisältöä toiminnalle ja toimintaan sopivat menetelmät. Perinteisiä virtsulaisia toiminnan muotoja ovat olleet retket, yhteiset leikit, tutkimusryhmät… ja menetelmät usein taidelähtöisiä. Sisällön tuottamisessa on olennaista oma innostus. Se hengen palo, joka sytyttää myös kollegat. Otetaan asioista selvää! Väitellään! Kouluttaudutaan! Pohditaan yksin ja ryhmässä! Tavoitellaan ymmärrystä! Siksi, että osaamme avata lapsille ovia teeman maailmaan. Siksi, että osaamme uudistaa maailmaa yhdessä lasten kanssa.

Muistan lukuisat taiteen ja tieteen edustajat, jotka olen teeman merkeissä tavannut. Heidän asiantuntemuksensa myötä pystyin suunnittelemaan pedagogista toimintaa omalta osaltani. Muistan säännölliset henkilökunnan palaverit pajalla tai nestoreiden tilassa, joissa yhdessä (puolet kerrallaan) keskustelimme sovituista aiheista. Iltakokoukset ja elokuvissa käynti, tietenkin kaikkien piti nähdä juuri se ranskalainen opettajan tarina, niin tärkeää on tässä ajassa puhua kunnioituksesta ja vapaudesta… Puhuimmepa kasvatuksesta ja toiminnasta siihen järjestetyllä ajalla tai sitten epävirallisemmin kohdatessa (toimisto!), niin tärkein tapahtui: jaoimme asioita ja innostusta. Tavoitteena pedagogisesti laadukas toiminta.

Omat lapseni saattavat edelleen haikeana muistella Pikkukaupunkia. Tuo maineikas leikki on yksi Vironniemen monista lasten ja aikuisten yhteisistä leikeistä. Kun jäin Virtsusta virkavapaalle, tein sijaisuuksia ympäri Helsinkiä. Lähes kaikkialla leikki nostetaan tärkeimmäksi toiminnaksi, se on hyvä. Mutta miksi sitä ei hyödynnetä pedagogisesti? Miksi asioita ja itse leikkimistäkin ei opeteta leikin kautta, aikuiset ja lapset yhdessä? Vironniemeläinen tapa tarttua ajankohtaisiin ongelmiin on leikki. Esimerkiksi Teppo Tuunaaja ystävineen saapui Vironniemeen ilmastonmuutoksen ja kulu-tushysterian aallonharjalla. Teppo oli selkeä, jopa poliittinen kannanotto kohti ekologisempaa elämäntapaa. Korva-Kalervo, mitä sinun suuret korvasi nyt maailmasta kuulisivat? Miten voit, talonmies Tamokas, oletko edelleen nimesi veroinen ja innostut asioista?

Lentävä mattomatkat, Kotitontun puuhat, Balderin iltamat ja teemoihin liittyvät roolihahmot: kaikki tämä aikuisten panostus mielikuvitukseen ja satuun synnyttää Vironniemen erityisyyttä, jota en ole muualta löytänyt. Se on alati jatkuva yhteinen tarina, johon jokainen lapsi ja aikuinen tuo oman osansa. Se ei vaadi rahaa, erityistä tilaa tai järjestelyjä. Se vaatii —no, innostusta. YT Marjut

Vironniemi – meidän kaikkien kasvun paikka

Alustus keskustelutilaisuuteen 10.12.2015 Tuomas Pensala/Kantsu

Me Vironniemen vanhemmat olemme pohtineet päiväkodin merkitystä perheidemme arjessa muodostaaksemme yhteisen käsityksen siitä miten ja miksi kaikkien meidän yhteinen Virtsu on nyt ja jatkossa tärkeä yhteisöllisyyden rakentaja varhaiskasvatuksen edelläkävijä.

Virtsun marssi 2011

Virtsun marssi 2011

Keskustellessamme sitä mitkä asiat ovat meidän vanhempien näkökulmasta tärkeimpiä, nousee ensimmäisenä esiin vanhempien ja perheiden voimakas läsnäolo lasten päiväkotimaailmassa. Mitä enemmän vanhempien on mahdollista siihen osallistua, sen parempi kaikille osapuolille. Olemme kokeneet että Vironniemessä on aina ovet auki ja välitön tunnelma. Ei ole rajoja, kynnyksiä eikä sinisiä kenkäpusseja. Virtsusta tulee perheille monella tavalla hyvin omalta tuntuva toinen koti. Tällainen läheisyys syntyy jatkuvalla avoimella oikealla asenteella ja riittävällä määrällä tapahtumia joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua.

Meille on tärkeää Vironniemen lapsikäsitys ja erityinen tapa kohdata lapset. Lapset ovat kaiken keskellä, lapseen ja lapsen kykyihin uskotaan ja lapsille annetaan tilaa oppia tutkimaan maailmaa liiallisen tukahduttavan huolehtimisen sijasta. Olemme havainneet ja oppineet arvostamaan sitä, että vanhemmatkin kuuluvat vaivihkaa varhaiskasvatuksen piiriin. Päiväkodilla on nimittäin tärkeä rooli opettaa myös vanhemmille se että heidän lapsensa ovat kaikki mahtavia ja kyvykkäitä tyyppejä, kukin omalla tavallaan, ja eivät yleensä tarvitse ihan niin paljon valmiiksi pureskeltua ja ylisuojeltua maailmaa kuin heille on niin kovin helppo vanhempana tarjoilla.

Arvostamme sitä että Vironniemen pedagogiikka on kokonaisuus, jossa kaikki on harkittua oppimisen ja kasvamisen kannalta. Ei keskitytä pelkästään välttämättömiin päivittäisiin perustarpeisiin, vaan siihen että annetaan lapsille parhaat mahdolliset eväät, siivet – tai tässä tapauksessa paremminkin lentävät matot – lähteä tutkimaan maailmaa omasta näkökulmastaan. Vironniemi yllättää meidät aina lasten kanssa tehdyillä pitkäjänteisillä ja suurilla teemaprojekteilla, mutta ehkä vielä enemmän sillä kuinka paljon harkittua sisältöä, merkityksiä ja yhteyksiä pienet arkiset yksityiskohdatkin voivat olla täynnä.

Päiväkodilla ja meillä perheillä on suuri yhteinen vastuu: meidän pitää opettaa lapsillemme (ja muistuttaa itsellemme) että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia näkökulmia. On niin helppoa opettaa että se on täynnä mahdottomuuksia, rajoja, kieltoja ja vaaroja – valmiita asioita. Päiväkodin ja varhaiskasvatuksen rooli on tässä avainasemassa, sekä lasten että vanhempien suhteen. Kun lapset ja heidän perheensä lähtevät Vironniemestä lentävä matto kainalossaan mahdollisuuksien maailmaan, on tehty paljon sen eteen että siitä tulisi heille ja muille parempi paikka. Tämä on Vironniemen ydin, pidetään siitä kiinni!

Lapset asialla, itse perässä – Pedagogiaa päiväkodista yliopistoon

IMG_2219

2015 Ihmettelyseminaarissa ihmettelemassa

Tämän kirjoituksen pohjana on ollut puheenvuoro, jonka Teemu Roos pidi Kantsun kokouksessa 11.01.2016

Maaliskuun 26. päivä 2015 oli torstai, aurinkoinen kevätpäivä. Kruununhakalaisen yliopistorakennuksen avarassa kokoustilassa oli väkeä. Tilaisuuden ensimmäinen puheenvuoro kohotti heti odotukset korkealle kattoon asti. Kuulijoina oli opettajaksi opiskelevia sekä heidän opettajiaan, muuta yliopistoväkeä ja yleisöä. Avauspuheenvuoroa pitivät Raimo ja Onni, nykyiset alakoululaiset. Tapahtuman otsikkona oli Ihmettelyseminaari ja aiheena varhaiskasvatus ja pedagogia. Miten asiat voisivat olla ihan toisin.

Olen ihmetellyt pedagogiaa jo pitemmän aikaa, erityisesti yliopistopedagogiaa eli yliopistoissa tapahtuvan opetuksen teoriaa ja käytäntöä. Ihmettelyyn antaa aihetta työni apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Olen ihmetellyt myös varhaiskasvatuspedagogiaa kahden suurin piirtein Raimon ja Onnin ikäisen lapsen isänä. Raimon ja Onnin tapaan omat lapseni kävivät Vironniemen päiväkodissa. Olen myös yhdistänyt em. kaksi ihmettelynaihetta (yliopisto- ja varhaiskasvatuspedagogian) ollessani kertomassa Vironniemen esikoululaisille omasta tutkimusalastani, tekoälystä ja robotiikasta Lego-robottien avulla ja isännöidessäni eskariryhmää Kumpulan kampuksella.

Ihailuni Vironniemessä vuosikymmenien aikana kovalla työllä kehitettyä pedagogista kokonaisuutta kohtaan on kasvanut ihmettelyn myötä. Seuraavassa kolme syytä miksi.

Syy numero 1: On yleisesti tunnustettu tosiasia, että motivaatio parantaa oppimistuloksia. Motivaatio voi rakentua ulkoisista tekijöistä, kuten halusta valmistua ja saada työpaikka. Usein asian syvällinen sisäistäminen edellyttää myös jonkinlaista sisäistä motivaatiota eli aitoa kiinnostusta aiheeseen. Sisäisen motivaation ruokkimisessa avainasemassa on kokemus siitä, että opiskelijalla itsellään on vaikutusmahdollisuudet opetuksen sisältöihin ja muotoihin. Omalla laitoksellani eli tietojenkäsittelytieteen laitoksella opiskelijalähtöisyys on tärkeässä asemassa. Se on parhaimmillaan johtanut opiskelijoiden itsensä suunnittelemaan ja toteuttamaan kurssiin, jonka suosio ylitti kaikki odotukset. Vironniemessä kaikki lähtee lapsista. Lapsilähtöisyys ilmenee mm. siinä, että eskarivuoden alussa jokainen esikoululainen saa ehdottaa oppimistavoitteita, joita vuoden mittaan tavoitellaan. Muistan lasten opetelleen esimerkiksi ponilla ratsastamista, kissan silittämistä, rullalautailua, sarjakuvan piirtämistä ja purjehdusta.

Edellä mainuttuja esikoululaisten oppimistavoitteita kysytään muuten myös muissa Helsingin kaupungin päiväkodeissa. Vastaukset kertovat paljon siitä, miten hyvin lasten ajatukset on onnistuttu pitämään avoimina mahdollisuuksien maailmaan: lukeminen ja laskeminen ovat tietenkin tärkeitä taitoja, mutta lienevät siitä huolimatta enemmänkin lasten arvauksia siitä, mitä aikuiset haluaisivat lasten vastaavan. Vironniemen lasten poikkeuksellisen kunnianhimoiset ja hauskat ideat kumpuavat mahdollisuuksien maailmasta, johon he ovat tottuneet päiväkodissa, jossa matollakin voi lentää.

Syy numero 2: Toinen hyvän ja oppimista tukevan ilmapiirin kannalta tärkeä oleva tekijä on yhteisöllisyys. Yksi avain Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen opetuksen korkeaksi arvioituun tasoon on ollut niin sanotun pajamallin kehittäminen ja käyttöönotto. Pajassa opetuksen painotus on siirretty luennoista käytännön harjoitteisiin, joita kokoonnutaan ratkomaan yhteistuumin sitä varten varattuun suureen tietokoneluokkaan eli pajaan. Pajassa opetusta ei anna opiskelijoista ja heidän ajatusmaailmastaan etääntynyt lehtori – sellaistahan ei laitokselta toivottavasti enää löydykään – vaan edellisvuonna kurssin suorittaneet opiskelijatoverit, jotka saavat vaivanpalkaksi opintopisteitä ja tuntiopetuspalkkion. Vironniemessä vastaava tilanne syntyy paitsi niin sanottujen apulaisparien välille myös jokapäiväisessä koko päiväkodin yhteiselossa kaikkien ovien ja ajatusten ollessa avoimina.

Syy numero 3: Harva tulee ajatelleeksi, että yliopistossa opettavat professorit ja lehtorit (ja kuten edellä todettiin opiskelijat) ovat pedagogian osalta amatöörejä. Matematiikan opiskelijaa opettaa matemaatikko, filosofian opiskelijaa opettaa filosofi ja niin edelleen. Opetustehtäviin pätevöittävää koulutusta kyllä järjestetään, mutta (poislukien opettajankoulutuksen parissa työskentelevät) harva suorittaa näitä yliopistopedagogisia opintoja enemmän kuin muutaman kuukauden verran. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ongelma, koska pedagogisia opintoja tärkeämpänä opetuksen laadun tekijänä pidetään asiantuntijuutta opetettavassa aiheessa, minkä ylläpitämiseksi yliopistoväki keskittyy jatkuvasti huippututkimuksen tekemiseen. Toinen hyvän opetuksen tae on hyvien opetuskäytäntöjen levittäminen opettajalta toiselle. Uusia opetuskäytäntöjä, kuten edellä mainittu pajamalli, syntyy eri puolilla yliopistoa, kun innostuneet opettajat etsivät entistä parempia keinoja opettaa. Näiden ruohonjuuritasolla syntyneiden opetusinnovaatioiden levittämiseksi laajempaan käyttöön Helsingin yliopistolla on muutama vuosi sitten perustettu niin sanottu Opettajien akatemia. Opettajien akatemiaan valitaan vuosittain muutamia erityisen ansioituneita eri alojen opettajia.

Opettajien akatemia tukee siis toimintamallia, jossa uudistukset voivat levitä myös alhaalta ylöspäin eli “bottom up” sen sijaan, että ne keksittäisiin hierarkian ylimmällä tasolla ja määrättäisiin alempien portaiden toteutettavaksi asettamalla niiden toiminnalle reunaehtoja. On liian helppo nähdä henkilöstön omat toimintatavat “pehmeänä” ja yläpuolelta asetetut reunaehdot “kovina”, jolloin ensin mainitut jäävät aina jalkoihin. Tärkeintä olisi arvioida sitä, miten hyvin perusteltuja toiminnot ovat. Vironniemen toimintamalli on muodostunut pitkälti bottom up, vuosikymmenien pitkäjänteisen kehitystyön ja sen tulosten arvioinnin kautta. Sen puitteissa syntyneet innovaatiot tarjoavat uskomattoman hienoja mahdollisuuksia. Ei pelkästään muissa päiväkodeissa Helsingissä, Suomessa ja maailmalla vaan kaikkialla, missä tavoitteena on yhdessä oppiminen ja kasvaminen, kuten yliopistoissa.

eskarityliopistollaToivotan Vironniemen päiväkodin uudelle johtajalle antoisaa uraa pedagogian huippuyksikössä. Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirastolta ja kaikilta muiltakin toivon ymmärrystä bottom up -ideoille. Toivon että pehmeä voi saada kovan joustamaan silloin, kun se on kaikkien lasten ja muiden kaupunkilaisten etu. Bottom up -ideoita voi kysellä Raimon ja Onnin kaltaisilta asiantuntijoilta ja heidän kanssaan Vironniemessä työskenteleviltä innostuneilta aikuisilta. Lupaan että kuulette jotain niin hienoa, että se saa teidätkin ihmettelemään.

Teemu Roos

Uudet sivut

Vironniemessä on tapahtunut monenlaista muutosta ja myös kantsun toiminta hakee muotoaan. Vironniemen nettisivut ovat olleet pitkään hieman puolitehoilla, mutta nyt jos koskaan on loistava aika korjata tilanne ja saattaa nämä sivut asianmukaiseen kuntoon. Sivuille on tarkoitus kerätä kaikenlaista virtsuun liittyvää materiaalia, kuvia ja kirjoituksia. Tämä virtsunblogi onkin toivottavasti paikka, jossa monet pääsevät ilmaisemaan tuntemuksiaan ja ajatuksiaan virtsusta ja siihen liittyvistä asioista.

Nyt kun sivujen rakenne alkaa olla tehty ja melkein kaikki vanhat tiedot on tänne saatu siirrettyä, on aika ruveta luomaan sisältöä. Tätä varten tarvitaan kaikilta kiinnostuneilta osallistumista. Oli sitten kyse kirjoittamisesta, vanhojen kuvien esiin kaivamisesta tai erilaisien kokonaisuuksien suunnittelusta, liikaa osallistujia ei tässä projektissa ole. Kantsun sivut voisivat parhaimmillaan esitellä virtsun monipuolisuuden ja historian niin kirjoituksin, kuvin kuin videoin.

Projekti olisi hyvä saada kunnolla käyntiin vielä tässä kevään aikana ja syksyllä sitten miettiä miten tätä viedään eteenpäin. Sivujen julkaisuohjelmistona on WordPress, joka on erittäin yksinkertainen mutta monipuolinen ohjelmisto. Toivottavasti sivustolle saadaan mahdollisimman monipuolinen ja osaava toimitus. Oma roolini tässä on hankkeen käyntiin saattaminen ja tekniikan toteuttaminen. Ensi vuoden aikana sivujen toimitus pitää kuitenkin saada muihin käsiin.

Lähettäkää kuvia, tekstejä tai ideoita sivujen osoitteeseen vironniemi@gmail.com

Tehdään näistä Vironniemen ansaitsemat sivut,

Kalle Hakkola

01.05.2014