Etusivu

Historia

Vironniemen päiväkodin toiminta nykyisissä tiloissa alkoi 1.9.1961. Sen edeltäjä oli nykyisen ympyrätalon paikalla sijainneessa isossa puutalossa toiminut Hakaniemen lastentarha. Talo oli päätetty purkaa ja lastentarhalle etsittiin uutta paikkaa. Kruununhaasta löytyi sopivan kokoinen huoneisto, jonka kaupunki osti lastentarhatoimintaa varten. Muutto tehtiin kesän aikana.

Koska lastentarha siirtyi toiseen kaupunginosaan, entinen nimi ei sopinut. Henkilökunta oli ehdottanut paikan nimeksi Helkkyä, koska uudessa toimitilassa oli kaunisääninen, ”helkkyvä ” ovikello. Sosiaalilautakunta ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta, vaan valitsi uudeksi nimeksi Vironniemen lastentarhan, joka viittaa sijaintipaikan historialliseen nimeen.

Jo Hakaniemen lastentarha oli toiminut kuulovammaisten lasten erityislastentarhana ja toiminta siirtyi Kruununhakaan samanlaisella integraatioperiaatteella. Uudessa Vironniemen lastentarhassa toimi kolme ryhmää, joista kaksi puolipäiväisenä. Puolipäiväryhmissä oli 20 normaalikuuloista ja viisi kuulovammaista lasta. Kokopäiväryhmässä lapsia oli 15+5.

Hakaniemen lastentarhan johtajana toimineesta Marketta Airilasta tuli lastentarhain tarkastaja, mutta hänen vaikutuksensa Vironniemen lastentarhaan ja sen toimintaan oli merkittävä. Marketta Airila vieraili lastentarhassa usein ja niinpä kansliassa oleva tuoli oli nimetty Tarkastajan tuoliksi. Vironniemen ensimmäisenä johtajana toimi Soili Multamäki.

Kuusikymmentäluvulla toiminta perustui 1-2 viikon välein vaihtuviin keskusaiheisiin. Syksyllä keskusaiheena saattoi olla esim. ”Syksyn antimet”. Silloin käytiin torilla tutustumassa syksyn satoon, muovailtiin, piirrettiin, voimisteltiin ja laulettiin samojen teemojen mukaan. Jokaisella lapsiryhmällä oli oma huoneensa, jossa lasten tuli olla koko päivän ajan. Paikallaan piti pysyä. Lapset toimivat koko päivän opettajan suunnitelmien mukaan enimmäkseen pöydän ääressä työskennellen tai puolipiirissä opettajan opetusta kuunnellen.

Kaikki tehtiin itse. Leluja valmistettiin, palapelit sahattiin ja pelilaudat maalattiin. Lehdistä ja mainoksista leikattiin opetuskuvia. Jopa ulkoleikkivälineet tehtiin maalaamalla vanhoja purkkeja tai kattiloita. Purkinkansista opettajat väänsivät kakkumuotteja hiekkaleikkeihin. Vanhoista vaatteista ommeltiin roolivaatteita ja verhoista tyynynpäällisiä tai pöytäliinoja.

Lapset kutsuivat opettajiaan tädeiksi, vanhempia teititeltiin ja opettajat teitittelivät lastentarha-apulaisia ja keittiöhenkilökuntaa.

Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä tapahtui suuri muutos. Helsinkiin tuli peruskoulu ja kuulovammaiset lapset siirtyivät jo viisivuotiaina kouluun. Suurin osa henkilökunnasta siirtyi muualle toimimaan kuulovammaisten lasten pariin. Vironniemestä tuli ”normaali” lastentarha. Uudella toiminnalla oli kuitenkin vahva perusta entisen Vironniemen rikkaissa toimintatavoissa.

Vanhemmilla oli tärkeä osa toiminnan kehittämisessä. Vahvana toiminta-ajatuksena oli ”Lapset ansaitsevat parasta.” Vironniemeen perustettiin vuonna 1978 päiväkotitoimikunta, joka oli eräs Suomen ensimmäisistä, jos ei ensimmäinen. Päiväkotitoimikunnan toimintaa jatkaa nykyinen Virtsun Kantsu eli Vironniemen päiväkodin kannatusyhdistys. Tältä perustalta on kehittynyt Vironniemen päiväkodin nykyinen toiminta.

Lentävät matot nousivat liitoon kahdeksankymmentäluvun puolivälissä vanhempien ja henkilökunnan etsiessä keskusteluissaan lapsille ”mahdollisuuksien maailmaa”.

Tutkimusryhmät, henkilökunnan tiimityö ja useita vuosiakin kestävä teematyöskentely ovat kehittyneet yhdeksänkymmentäluvulla.

Vironniemen päiväkodin historia on vielä kirjoittamatta. Sen rikkaisiin tapahtumiin, rohkeaan aktiivisuuteen ja tulevaisuuden optimismiin ovat vaikuttaneet kymmenet jaettuun vastuuseen ja unelmiin uskovat työntekijät, yhteistyötä ja lapsuutta arvostavat vanhemmat ja tietysti sadat ihanat lapset. Me yhdessä olemme se, mitä Vironniemen päiväkoti on tänään.